Valiokuntamalli kasvukunnan menestyksen tukena

Reilun 18000 asukkaan Kempele on Oulun seudun eteläinen keskus ja yksi maamme vetovoimaisimmista kunnista tällä hetkellä. Tontit tekevät kauppansa ja väestökasvu on valtakunnan huippua. Kurkinosturit kertovat innosta rakentaa ja halusta sijoittua Kempeleeseen. Eikä kyse ole vain asuinrakentamisesta. Myös elinkeinoelämä hakeutuu kunnan alueelle mieluusti. Erinomaiset logistiset yhteydet, aktiivinen ja yritysystävällinen elinkeinopolitiikka, nuori, koulutettu ja osaava väestö sekä vahvat ja toimivat peruspalvelut houkuttelevat. Kempele tarjoaa turvallisen ja seesteisen elinympäristön ikään katsomatta. Kunnassa on tilaa olla luova ja uskallusta uudistaa. 

Missä Kempeleen menestyksen salaisuus piilee? Syitä on lukuisia, mutta yksi piilee rohkeudessa kehittää. Eikä se ole rajoittunut vain toimintoihin tai viranhaltijaorganisaatioon, vaan myös luottamushenkilötoimintaan. Kempele on ollut Suomessa tienraivaajana valiokuntatyöskentelyn kehittämisessä. Pitkä prosessin ajureina ovat toimineet halu vastata alati muuttuvan toimintaympäristön vaateisiin sekä tahto hyödyntää paremmin vaaleilla valittujen valtuutettujen osaaminen ja henkinen pääoma kunnan hyväksi.

Valiokuntakuntamallissa valtuutetut ovat varsinaisen päätöksenteon lisäksi mukana myös asioiden valmisteluvaiheessa. Valtuusto on jakautunut elinvoima-, palvelu-, resurssi- ja yhteisöllisyysvaliokuntiin. Ohjaus päätöksenteon pohjaksi luodaan valiokunnissa vastuuviranhaltijan ja luottamushenkilöiden yhteistyönä. Luottamushenkilöiden vallankäyttö poikkeaa perinteisestä lautakuntamallista siten olennaisesti: valiokuntamallissa politiikoilla on mahdollisuus osallistua jo agendan muodostumiseen. Näin luottamushenkilöiden ääni ja monipuolinen tietotaito tulevat esille jo valmisteluvaiheessa. Kaikki valiokuntien luottamushenkilöjäsenet ovat valtuutettuja, mikä sitouttaa päättäjiä prosesseihin alusta loppuun.

Valiokuntamalli on ollut käytössä Kempeleessä noin kymmenen vuotta ja kokemukset ovat pääosin hyvät. Mallin on koettu vähentäneen sektorikohtaista ajattelua ja mahdollistaneen suurempien kokonaisuuksien tarkastelun. Luottamushenkilöiden rooli kunnan strategisena suunnannäyttäjänä onkin vahvistunut. Iso osa strategialle alisteisesta yksityiskohtaisesta päätöksenteosta on mallissa viranhaltijoiden vastuulla. Selkeät roolit päätöksenteossa mahdollistavat ketterän toiminnan. Viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välinen vuorovaikutus ja yhdessä tekemisen toimintakulttuuri ovat syventyneet, joka puolestaan lisää toimijoiden keskinäistä luottamusta ja on perusta menestyksekkäälle työlle.

Valiokuntamallissa on omat haasteensa, eikä se automaattisesti takaa vuorovaikutteista yhteiskehittämistä. Myös valiokuntamalli voi siilouttaa toimintaa, jos valiokunnat eivät ole toimintaa poikkileikkaavia ja laajoihin asiakokonaisuuksiin keskittyviä. Kempeleessä alkuvaiheen haasteena oli tiedonkulku javaliokuntien välisten rajojen määrittely, eli se mille valiokunnalle mikin asia kuuluu. On myös esitetty kysymys, siirtääkö malli liikaa päätösvaltaa viranhaltijoille. Toisaalta hallitus voi aina käyttää otto-oikeuttaan viranhaltijoiden päätöksiin. Se on kuitenkin käytännössä harvinaista.

Aito vaikuttaminen edellyttää mahdollisuutta olla osallisena jo asioiden valmisteluvaiheessa. Kempeleen valiokuntamallissa on luotu rakenteet, jotka mahdollistavat luottamushenkilöiden osallistumisen keskusteluun jo ennen päätöksentekoa. Kuntien perinteisessä päätöksentekomallissa viranhaltijat valmistelevat esityksen, jonka kohtalosta luottamushenkilöt sitten päättävät. Tämä rakenne ei kaikissa kunnissa tue parhaalla mahdollisella tavalla eri rooleissa toimivien henkilöiden yhteiskehittämistä. Kuntien roolin muuttuessa ovat uudenlaiset toimintatavat tervetulleita.  On silti syytä muistaa, että lopulta ratkaisevaa ei ole toimintamalli, vaan ihmisten kyky tehdä yhteistyötä ja halu rakentaa keskinäistä luottamusta.