Eero Iloniemi
Yhteiskuntasuhdekonsultti
Mitä Brexit voi opettaa meille?
1990-luvun alun laman aikana sanottiin että ”Siperia opettaa”. Brexit on ollut ankara opettaja briteille. Se on osittanut, ettei brittiläinen yhteisten asioiden hoito ole läheskään niin dynaamista tai järjestelmällistä kuin britit luulivat.
Brittien sotkuille on helppo irvailla, mutta Brexit ei syntynyt tyhjiössä. Kun näin eurovaalien alla tarkastelee poliittisia liikkeitä ympäri Eurooppaa, tajuaa että kansallismielinen aate on nousussa. Osittain sen liepeillä on muita paljon ikävämpiäkin aatteita kuten muukalaisvihaa ja hieman rasismiakin - vaikka on hyvä muistaa, etteivät ne suinkaan ole sama asia.
Suomalaisessa poliittisessa kentässä lausuma ”koti, kirkko ja isänmaa” ei ole ollut muodissa enää vuosikymmeniin. Siitä huolimatta, näin suvivirren aattona, on hyvä tiedostaa, että ne kaikki ovat yhä osa suomalaista sielunmaisemaa.
Meidän poliittinen eliittimme, kuten monen muunkin EU-maan, on ajat sitten identifioitunut ylikansalliseen eliittiin. Tätä eliitin kansainvälisyyttä ei kuitenkaan pidä sekoittaa monikulttuurisuuteen. Suomalaisten poliitikkojen, korkeiden virkamiesten ja yritysjohtajien ajatusmaailma on lähes identtinen saksalaisten, ruotsalaisten ja italialaisten kollegojensa kanssa. He jakavat yhteisen maailmankuvan keskenään, eivät oman maansa nk. tavallisen kansan kanssa.
Suomessakin on ihmetelty miten kansallismieliset liikkeet ja aatteet voivat voimistua, kun samaan aikaan EU-myönteisyys on monissa maissa, kuten vaikkapa Puolassa yhä vahvaa. EU:n alkuperäinen tarkoitus oli luoda rakenteita, jotka auttaisivat jäsenvaltioita yhdessä ratkaisemaan ilmastonmuutoksen kaltaisia ongelmia, jotka olivat liian suuri yksittäisille jäsenvaltioille. Tätä EU:ta eivät kansalaiset vierasta.
Homogeeninen euroeliitti kuitenkin ryhtyi rakentamaan EU:ta, joka täydentämisen sijaan pyrki syrjäyttämään ja korvaamaan kansallisia rakenteita. Tästä oli pitkälti kyse Brexitisssä. Britit kokivat hallitsijoiden ja hallittavien välisen suhteen katkenneen, ja se on suhde, jolle koko kansanvaltainen hallitusmuoto perustuu. Brexitissä petetyiksi itsensä kokeneet britit äänestivät yhtä paljon omia poliitikkojaan kuin EU:n määräysvaltaa vastaan. Siksi Brexitistä neuvotteleminen on ollut niin vaikeaa. Kansan silmissä kumpikaan neuvotteluosapuoli ei nauti täyttä luottamusta.
Suomessa EU-jäsenyys ei enää herätä kansakunnan enemmistössä suuria kielteisiä intohimoja. Siitä kertoo jo matalaksi jäävä äänestysprosenttikin. Silti mekin voimme oppia Brexitistä. EU:ssa harjoitettavalla politiikalla ja europarlamentilla on väliä, mutta EU-politiikkamme pohjana tulee olla kansallisvaltiota tukeva ja täydentävä EU, ei kansallisvaltiota korvaamaan pyrkivä EU.
Monet britit äänestivät Brexitissä saadakseen takaisin määräysvallan kansakuntansa rajoista, EU-politiikkaa tehdessä on hyvä muistaa, että senkin määräysvallalla on rajansa.