Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirja ohjeeksi Suomen uudistuksissa

Suomessa uudistetaan terveys- ja sosiaalihuollon uusia rakenteita.  Samalla kuntarakenne muuttuu. Uudistuksia ja muutoksia tulisi tehdä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan mukaisesti.   

Kun uudistukset toteutetaan itsehallinnon peruskirjan mukaisesti, varmistuu uusien rakenteiden yhteensopivuus muiden EU:n toimintojen kanssa kuten Euroopan unionin kilpailuoikeuden ja rahoitusalan sääntelyn kanssa.  

Eurooppa rakentuu kunnista  

Kunnat on syytä ottaa nykyistä paremmin huomioon, kun uutta ja yhtenäisempää Eurooppaa rakennetaan. Kunnat ovat mitä suurimmissa määrin asukkaiden itsehallinnon omaehtoisen tahdonmuodostuksen rakentajia ja peruspilareita, joiden varaan eurooppalainen elämänmuoto järjestyy alhaalta ylöspäin.   

Kansanvaltaisuus on myös tärkeä peruste kuntakeskeiselle toiminnalle. Valtiovallan hajauttamisen kuntiin edistää kansanvaltaista osallistumista nimenomaan yhtenäistyvässä eurooppalaisessa säädösympäristössä.  

Tehtävien hoitamista tulee tarkastella läheisyysperiaatteen näkökulmasta. Läheisyysperiaatteen mukaan asioista päätetään ja niitä hoidetaan lähtökohtaisesti itsehallintona lähellä ihmistä ja siirretään ylemmälle tasolle vain, jos siirto tuottaa perustellusti lisäarvoa.  

Läheisyysperiaate hajauttaa vallan itsehallinnon lähitoimijoille. Mitä useampia vastuullisia on, sitä lähempänä yksittäisiä ongelmia he ovat ja kykenevät näkemään asian tilan paremmin. Kun kaikki eivät reagoi samalla tavoin, on mahdollisuus työstää ja testata ratkaisunsa, joiden mukaan muutkin sitten voivat toimia. Jos ratkaisu menee vikaan, on mahdollinen vahinko vähäisempi hajautuneissa ratkaisuissa keskitetyssä ratkaisussa.  

Läheisyysperiaate ja Suomen kunnissa nyt noudatettavat periaatteet on koottu Euroopan unionin paikallisen itsehallinnon peruskirjaan. Painava merkitys on paikallishallinnon oikeus omiin varoihin ja omaan pääomatalouteen, joka kunnissa on toteutunut esimerkillisellä tavalla. Sen tunnusmerkkinä on korkeat luottokelpoisuusarviot.

Tulevaisuuden kunta tarvitsee vapautta 

Yritys sote-vastuiden siirrosta maakuntatasolle on saanut aikaan keskustelun kunnan tulevasta asemasta. Yleisesti hyväksyttynä voidaan pitää valtiovarainministeriön asiantuntijaryhmän lausumaa:

”Kunnat säilyvät paikallisen osallistumisen, demokratian, sivistyksen ja elinvoiman yhteisöinä, jotka hoitavat asukkaiden päättämiä itsehallintotehtäviä (yleinen toimi-ala) ja laissa säädettyjä paikallisia tehtäviä.”

Kunnan uuden roolin onnistuminen vaatii riittävää vapautta. Jos asioita ohjataan tiukasti ylhäältä, resurssien ja tehtävien suhteen ollessa epätasapainossa, kunnat eivät voi kunnolla hyödyntää paikallista aktiivisuutta, osaamista ja tietoa eivätkä keskittyä kuntalaisten tärkeinä pitämiin asioihin. Vain se, että kunnilla on riittävä vapaus, houkuttelee kehittämään ja luomaan uutta.

Kunnan vapaudet ovat olennaiselta osin kuntien talouden vapautta. EU:n peruskirja korostaa paikallisen itsehallinnon oikeutta omiin varoihin ja omaan pääomatalouteen. Molemmissa on taustalla kuntin verotusoikeus, jonka myötä kunnilla on niin sanottu nollariskiasema rahoitusalen sääntelyssä. Kuntien rakentaminen peruskirjan säännösten mukaa turvaa kuntien yhdenmukaisuuden EU:n rahoitusääntelyn nollariskiominaisuuden kanssa.  

Vapaus paikallisyhteisön muodostamiseen

Kunnan aseman kehittyminen koskee myös kunnan kokoa ja kuntarakenteesta. Viime aikoina on monen itsenäisyytensä menettäneen kunnan alueella noussut esille ajatus itsenäisyyden palauttamisesta (esim. Ala- ja Ylihärmässä).

Meillä kuntajaosta säätävä kuntarakennelaki on säädetty vain kuntien yhdistämisen toteuttamiseksi. Kunnan itsenäisyyden palauttamista se ei tunne, toisin kuin esimerkiksi Ruotsin lainsäädäntö. Yhtenä perusteena Ruotsissa on asukkaiden toivomusten ja näkemysten huomioonottaminen. Useat kunnat tai kunnanosat ovat viime vuosina saaneet takaisin itsenäisyytensä.

Subsidiariteetti- eli läheisyysperiaate realisoituu siten keskeisessä kysymyksessä, eli asukkaiden itsehallintoa toteuttavan yhteisön muodostamismahdollisuudessa.

Suomessa tämä on mahdollista vain muuttamalla kuntarakennelakia. Se säädettiin vuonna 2013 toisenlaisessa ilmapiirissä, suurkuntaideologian huumassa. Kun nyt myös valtion ja Kuntaliiton taholla korostetaan perinteisen kunnallisen itsehallinnon mukaisia arvoja, on paikallaan täydentää myös kuntajakoa koskeva lainsäädäntö vastaamaan samaa tavoitetta.