Suuri merkitys oli ja on edelleen Kokoomuksen aatteellisella ytimellä, moniarvoisuudella. Moniarvoisuus soveltuu elämännäkemyksiltään erilaisten ihmisten tasavertaiseen yhteistyöhön sellaisilla elämänalueilla, joissa yhteistyön etuja on muodostettavissa ja jaettavissa. Tiedekuntaneuvoston kokous tai kunnan lautakunnan kokous käyvät esimerkeistä.
Moniarvoisuus on eri asia kuin suvaitsevaisuus. Suvaitsevaisuuden ongelma on vuorovaikutuksen epätasa-arvo: on suvaitsijoita ja on suvaittuja, mutta epäselväksi jää, miten jako suvaitsijoihin ja suvaittuihin tulisi tehdä ja kuka sen tekee. Liberalismi korostaa vapautta jostakin ja vapautta johonkin, mutta vaikenee miten vapautta tulisi käyttää. Näin liberalismi marginalisoi itsensä arvotyhjyyteensä. Länsimaissa ei ole yhtään valtapuoluetta, jonka aatteen ytimenä on liberalismi. Oma elämännäkemykseni on – näin olen sen havainnutolevan – perusteiltaan kristillisellä tavalla, joissa heijastuu ev.lut kirkon ja kotitaustani lestadiolaisen herätysliikkeen esikoislestadiolaisen osan elämännäkemyksiä, jotka olen itselleni tiivistänyt lausumaan: ”ihminen ei ole yksin.”